Joulukranssi

Hyödynsin jo aiemmin tehtyä styroksirengasta, jonka päälle oli pyöritetty kangasta ja nauhaa. Kasvit olivat omasta takaa ja kuivatettu aiemmin kukkakimpuista.

Myös joulun tunnelmaan sopiva punainen nauha oli otettu talteen edellisten vuosien joululahjapaketeista

Mökin maalaus

Kesäpaikkamme päärakennus sai uuden värin. Halusimme sävyn mukautuvan kallioihin ja mäntyvaltaiseen metsämaisemaan. Aiempi tummanruskea sävy korvattiin Tikkurilan pro grey värikartan sävyllä 1900. Huonommat ja auringon kuluttamat hirsipaneelit hiottiin ja pohjustettiin puunsuojalla, parempikuntoisiin riitti putsaus ja Vinhalla maalaus kahteen otteeseen.

Kodinhoitohuoneen yksityiskohta

Alakerrassa sijaitsevan kodinhoitohuoneen seinä löysi viimein ilahduttavan yksityiskohdan. Löysin sisustusliikkeestä styroxista valmistetun sarvipään, joka sopi mielestäni oivallisesti hiukan tyhjillään olevaan seinään. Kevyen rakenteen vuoksi hahmo kiinnityi helposti kaksipuolisella kiinnitysteipillä.

Katon samassa linjassa oleva valaistus tuo väistämättä syvemmän kontrastin kun hahmon varjo muodostaa seinään laajemman vaikutelman. Lisäksi vieressä oleva kaapin ovi ei enää kolahtele vasten seinää, kun vastassa oleva styrox on pehmentämässä.

Tyttären oma pesä

Talon kaikki makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa. Lastenhuoneen niinkutsuttu matala tila hyödynnettiin rakentamalla täysimittaiset nukkumispesät joihin asennettiin verhot tuomaan tunnelmaa.

Tyttären vanha lempimekko löysi paikkansa vanhojen kehysten sisään ja nyt molemmat ovat saaneet paremman funktion varaston uumenista.

Miksi palasimme?

Pari vuotta sitten paluu Suomeen alkoi konkretisoitua. Olimme laittaneet hakuun lasten tulevan päivähoitopaikan ja töihinkin olin varoitellut saapuvani. Puolisoni oli ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että tämä ei ole se paikka jonne halusi tai haaveilisi jäävänsä perheensä kanssa. Ainoa kiinteä side Englantiin oli työ. Tärkeää toki sekin, mutta arjen pitäisi koostua muustakin kuin siitä.

IMG_7945

Suomeen muutosta on kulunut jo puolitoista vuotta. Ja tämän tuosta kohtaan kysymyksiä onko Suomeen paluu harmittanut tai mitä jäin kaipaamaan noista Lontoossa vietetyistä vuosista. Paluu ei ole harmittanut koska elämä Englanissa ei pystynyt tarjoamaan lasten isovanhempien läsnäoloa minkä Suomessa asuminen mahdollistaa vaikka ei heitä välttämättä edes viikoittain näe. Ei tarjonnut läheisten ystävien läsnäoloa vaikka eihän heitäkään välttämättä arkikiireiltä niin usein ehdi tavatakaan. Mutta se tieto, että he kaikki ovat tässä, edes vähän enemmän fyysisesti tavattavissa jos aika suo. Kaupunki ei tarjonnut niin lähellä olevia harrastusmahdollisuuksia, jotka nyt ovat heti tässä kun ulko-oven avaa.

Kaipaan Englantilaisia pittoreskeja pikku kyliä, kahviloita ja niiden laadukkaita ravintoloita, joista täällä voi vaan uneksia. Sen idyllisä rantakaupunkeja ja maaseudulla voimissaan olevia vanhoja kartanorakennuksia. Kaipaan Notting Hillin hiljaisen  arkiaamun Portobelloa roadia, jota ei tunnista lauantain turistirysän alla samaksi. Kaipaan sen kadun ja ympäristön pieniä erikoisruokakauppoja ja vihanneskojuja.

Kotiinpalaajan kannalta on onni että siteemme Englantiin ei ollut niin vahva että se olisi tehnyt lähtemisestä vaikeaa. Henkinen lähtövalmistelu oli aloitettu jo niin hyvissä ajoin, että on onni että nuo pienet positiiviset muistot rakentavat siellä vietettyyn aikaan kultaisen reunuksen.

Lehtiä ja lippuja vuosikymmenten takaa


Vanhan kohteen purkaminen voi olla jännittävää. Todennäköisin mitä kohtaat on sahanpuru jota käytettiin ennenaikaan eristeenä kun ei muuta ollut. Talonrakentajat ovat voineet jättää muistoja rakenteisiin: pieniä  viinapulloja, matkalippuja, kolikoita.

Mielenkiintoisin löytöni oli iso nippu junalippuja. Olivatko he niitä jotka rakensivat taloa? Sekä Valitut Palat vuodelta 1950. Täysin ehjänä, vain vähän sivunkulmat hiirenkorvilla.